Sneak Peek - 
Miten syntyi pohjoissuomalaisten marjapakasteiden uusi ilme?


Mansikka_mini.png

Yksi graafisen suunnittelijan unelma töistä on suunnitella markkinointimateriaaleja, joissa pääsee toteuttamaan itseään usealla eri tavalla. Graafinen suunnittelu on hyvin pitkälle istumatyötä ja tapahtuu pääasiassa tietokoneella. Työnkuvaan kuuluu tarvittavien tekstien ja kuvien sommittelu helposti ymmärrettävään ja viehättävään muotoon tavoitteena saada mainonnan viesti esille parhaalla mahdollisella tavalla. 

 

Kun Kasvishovin Markkinointipäällikkö Mari Nauha kertoi heidän tarpeistaan ja toiveistaan pohjoissuomalaisten marjojen uusien etikettien suhteen, oli heti alusta lähtien selvää, että lähdemme käyttämään kuvitusta valokuvien sijaan. Ovathan marjatkin käsin poimittuja, käden jälki saa siis näkyä. Mari toivoi ilmettä, jossa voisi olla vanhojen koulujen kasvistojen tunnelmaa, mutta kuitenkin modernilla marjaisalla twistillä. 

 

Briefin jälkeen kokosin fiiliskartan, johon keräsin erilaisia kuvia marjoista ja niiden kuvituksista. Tästä inspiroituneena vetäydyin työhuoneesta olohuoneeseen pinoten kaikki taidetarviikkeeni vinoiksi pinoiksi pöydän kulmalle. Hahmottelin lyijykynällä marjojen muotoja paperille ja aloin värittää niitä puuväreillä, akryylimaaleilla, vesiväreillä ja tusseilla parhaan tekniikan löytämiseksi. Otin kaiken kirjavista testeistä valokuvia ja siirsin ne tietokoneelle tehden raakaversiota siitä miltä etiketit voisivat näyttää ja kuinka kuvitus niihin istutettaisiin. Esikatselun jälkeen päädyimme jatkamaan matkaa vesiväreillä.


Seuraava askel oli etikettien layoutin tarkentaminen: mihin tekstit ja viivaakoodi asetellaan, ovatko ne kehyksen sisällä vai ilman kehystä, millainen tausta marjoilla on, millaista typografiaa käytettäisiin jne. Kun layout eli etikettien sisällön asettelu oli päätetty oli helppo huomioida minkä kokoisia ja mallisia marjoja ja niiden oksia etiketteihin voisi käyttää. Oli siis aika jälleen rientää tietokoneelta vesivärien ääreen. Piirsin kustakin marjasta muutaman luonnoksen, jotka maalasin vesiväreillä. Tämän jälkeen skannasin marjat koneelleni josta viimeistely näyttöpäätteellä sai alkaa. Marjat leikattiin irti taustasta ja aseteltiin kehykseksi etiketin laidoille. Tiedot tarkistettiin ja tehtiin viimeiset viilaukset etikettien ulkoasuun. Oma ihana matkani etikettien kanssa tuli päätökseen ja oli aika lähettää etiketit eteenpäin. Matka painoon sai alkaa.

 

Henkilökohtaisesti etikettien suunnitteluprosessi on ollut yksi niistä ihanimmista projekteista koko keväänä. On ollut ilo saada olla mukana viemässä pohjoissuomalaisia marjoja pakastealtaisiin. Ilmeestä tuli pehmeä ja kädenjälki näkyy toivotulla tavalla. Etiketeistä on aistittavissa aavistus sitä lapsuuden mummolan tunnelmaa, hetkiä jolloin mustikoita pujoteltiin vielä heinänkorsiin. Nostalgiaa, jonka toivon, että kuluttajat myös aistivat ja ottavat hyvillä mielin vastaan.  

 

Ihanaa marjaisaa kesää!


Minna Viitalähde
Mint Station